< Takaisin Palvelut-sivulle

SILMÄKIRURGIA

Oheisilta sivuilta löydät lisätietoa mm. seuraavista silmäsairauksista:

• harmaakaihi
• jälkikaihi
• glaukooma
• karsastukset
• kyyneltieongelmat

HARMAAKAIHI

Harmaakaihi syntyy kun silmän linssi eli mykiö samenee. Yleensä samentuminen on ikääntymisen seurausta ilman muuta osoitettavaa syytä.

Alkava harmaakaihi on vähäoireinen. Lisääntyvä mykiön sameus johtaa kuitenkin lopulta näöntarkkuuden heikkenemiseen, värien ja kontrastien vähenemiseen ja lisääntyvään valon tarpeeseen esimerkiksi lukiessa.

Kaihileikkauksella on tarkoitus parantaa elämän laatua. Ei ole olemassa mitään erityistä harmaakaihin astetta, jota olisi odotettava ennen kuin kaihileikkaus voidaan tehdä. Näön vaatimukset ovat yksilöllisiä, niinpä leikkausajankohtakin valitaan potilaskohtaisesti.

Harmaakaihi leikataan niin sanotulla "pienen viillon" ultraäänitekniikalla, jota kutsutaan myös fakotekniikaksi. Silmä puudutetaan useimmiten tipoilla ja silmän ympärille liimataan leikkausliina peittämään potilaan kasvoja. Leikattavaan silmään suunnataan leikkausmikroskoopin kirkas valo. Leikkauksessa kaihi imetään 1,0 mm paksuisella ultraäänitaajuudella värähtevällä titaanineulalla. Silmän kudokset suojataan hyytelöllä, joka leikkauksen lopussa huuhdotaan pois. Leikkauksessa asetetaan silmään tekomykiö, jonka vahvuus mitataan ja lasketaan esitutkimuksen yhteydessä. Haavan pituus on noin 3,0 mm eikä siihen yleensä tarvita ompeleita.

Leikkauksen jälkeen saa välittämästi liikkua ja kotiutuminen tapahtuu noin 1-2 tunnin kuluttua leikkauksesta. Toipuminen tapahtuu n. viikossa ja kaikki kotiaskareet saa hoitaa heti seuraavasta päivästä lähtien tavalliseen tapaan.

Leikannut kirurgi tutkii silmän leikkausta seuraavana päivänä. Lopputarkastuksen voi tehdä myös oma silmälääkärinne n.2-4 viikkoa leikkauksesta. Yöksi käytetään usein muutaman vuorokauden ajan muovista silmäsuojaa eli "kilpeä" estämään silmän hankaamista unissaan. Tulehdusreaktiota ehkäiseviä silmätippoja tiputetaan noin kuukauden ajan leikkauksesta.

JÄLKIKAIHI

Kaihileikkauksessa asennettu muovinen tekomykiö asennetaan mykiön omaan kalvopussiin. Kiinnittyminen tapahtuu arpeutumalla muutamassa päivässä. Mikäli nämä silmän omat ohuet kalvot myöhemmin samenevat, on kyse jälkikaihesta.

Jälkikaihen sairastumisriski on aikaisemmin ollut 10% vuosittain eli viidessä vuodessa kaihileikkauksen jälkeen lähes puolelle on kehittynyt hoitoa vaativa jälkikaihi. Uusimmilla tekomykiöillä jälkikaihin riski on ilmeisesti vähentyneet murto-osaan.

Oireeltaan jälkikaihi muistuttaa varsinaisen kaihin oireita, mutta hoito on täysin erilainen. Jälkikaihi hoidetaan rikkomalla samentunut kalvo laservalolla. Toimenpide on täysin kivuton, ei vaadi jälkihoitoa ja näkö kirkastuu välittömästi.

YHDISTELMÄLEIKKAUKSET

Harmaakaihi esiintyy usein yhdessä glaukooman eli viherkaihin kanssa, jolloin silmänpaineongelmaa voidaan lievittää tekemällä yhdistetty harmaakaihi/viherkaihileikkaus.

Kaihileikkauksen yhteydessä voidaan myös korjata hajataitteisuutta, muita taittovirheitä tai karsastusta.

GLAUKOOMA

Sivun päivitys kesken.

KARSASTUS

Silmien näkökyky ja yhteisnäkö kehittyvät varhaislapsuudessa. Normaalin näön kehittymisen kannalta on välttämätöntä, että molemmat silmät tähtäävät samaan kohteeseen. Lähes kaikilla ihmisillä on terveissäkin silmissä parin asteen suuruinen suuntausero eli ?piilokarsastus?. Tämä on normaalia. Karsastus ensimmäisten elinkuukausien jälkeen ei pikkulapsellakaan ole "normaalia? vaan silmien tutkiminen on aina aiheelllista. Muutamalla prosentilla väestöstä esiintyy silmien ns. toiminnallista heikkonäköisyyttä (amblyopia) ja silmien karsastusta. Karsastus ja heikkonäköisyys ovat eri asioita, vaikka monesti esiintyvätkin samalla potilaalla. Muutama sana vielä termeistä ennen karsastuksen hoitoa.

Toiminnallisella heikkonäköisyydellä eli amblyopialla ja joskus myös ?laiskaksi silmäksi? kutsutulla tilanteella tarkoitetaan alentunutta näöntarkuutta, joka ei millään lasikorjauksella ole parannettavissa. Aikuisena tilanne on pysyvä, mutta lapsilla hoitona käytetään esimerkiksi paremman silmän peittämista ja heikomman silmän käytön lisäämistä. Lapsilla hoito onnistuu sitä paremmin, mitä aikaisemmassa iässä hoito aloitetaan. Näön paraneminen voidaan saavuttaa jopa 95 %:ssa tapauksista. Heikkonäköisyys voi liittyä karsastukseen, mutta voi esiintyä myös ilman karsastusta. Jos toinen silmä on heikkonäköinen, vaikka silmät ovat suorassa, on kyse usein isosta erosta silmien taittovoimassa. Aivot ?valitsevat? taittovirheeltään normaalimman silmän tähtääväksi silmäksi ja suuremman taittovirheen silmän näköjärjestelmä jää kehittymättä käytön puutteessa ? vaikka silmä olisikin suorassa.

Karsastuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa silmät eivät tähtää samaan pisteeseen. Terminä joskus karsastus sekoitetaan ?silmän karttamiseen? (=roskan tunne) tai ?hajataitteisuuteen? (astigmatismi eli valontaittovirhe silmän optisessa järjestelmässä). Aikuisena ilmestyvä karsastus aiheuttaa erittän häiritseviä kaksoiskuvia, jotka vaativat korjauksen. Lapsella karsastus ei yleensä aiheuta kaksoiskuvia vaan aivot sulkevat kieron silmän kuvan pois tietoisuudesta. Vaarana on pysyvän heikkonäköisyyden kehittyminen etenkin sisäänkarsastuksessa.

Karsastus voi olla ajoittaista ja esiintyä esimerkiksi vain väsyneenä tai oltaessa ilman vakituisia silmälaseja. Piilokarsastuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa joko tahdonalaisesti tai automaattisilla kompensaatiomekanismeilla jännitetään silmän liikuttajalihaksilla silmät tähtäämään samaan kohteeseen. Iän mukana tällainen kompensaatiokyky heikkenee ja piilokarsastus usein muuttuu ajoittaiseksi ja lopulta pysyväksi ilmikarsastukseksi.

Hoito karsastuksessa ja piilokarsastuksessa on sama. Aivan pientä virhettä voidaan hoitaa ns. prismalaseilla, jotka korjaavat silmien tähtäyssuuntaa yleensä 1-3 astetta. Suurempiin korjauksiin tarvitaan karsastusleikkaus. Jokaista silmämunaa liikuttaa 6 lihasta. Kunkin lihaksen toimintaa voidaan heikentää tai vahvistaa ja siten muuttaa silmien keskinäistä tähtäyssuuntaa ja korjata virheitä. Vahvistaminen tapahtuu yleisimmin lihasten lyhentämisellä ja vaikutuksen heikentäminen saadaan aikaan siirtämällä lihaksen kiinnityskohtaa taaemmaksi silmämunan pinnalla. Usein tarvitaan useamman lihaksen tai molempien silmien leikkaamista samassa operaatiossa. Leikkaus voidaan tehdä puudutuksessa tai nukutuksessa. Leikattu alue valkuaisesta punoittaa useita viikkoja, mutta parannuttuaan arpia ei löydä edes mikroskoopilla. Leikkauksen jälkeen silmätippoja käytetään kaksi viikkoa ja sairausloma on aiheellinen muutaman vuorokauden verran.

KYYNELTIEONGELMAT

Sivun päivitys kesken.